Jounin koti on Valkossa

Viisikymppisen Jounin matka Vantaalta päihdevuosien, asunnottomuuden ja levottoman nuoruuden jälkeen Valkon Hoitokotiin Loviisaan on kertomisen arvoinen tarina.

 
Jouni pihatöissä.

– Terve, huikkaa Jouni iloisesti pihan halki kulkiessaan. Hän on menossa auttamaan kiinteistönhoitaja-Teuvoa pihatöissä.

– Minä teen täällä kaikenlaisia pieniä kunnostushommmia, sekä ulkona että sisällä. Meillähän on monena kesänä ollut täällä kanoja ja niiden hoitaminen on yksi lempipuuhistani. Muniakin saatiin paistinpannulle saakka, hymyilee Jouni.

– Mikäs täällä on asustellessa, täällä on kivat hoitajat ja mukavia kavereitakin minulla on. Minä hoidan postin haun ja käyn viemässä roskia aamuin ja illoin. Päivät menevät nopeasti, kun on mukavaa puuhaa.

– Meillä käy melko usein erilaisia eläinkavereita. Viimeksi rapsuttelin Otto-nimistä koiraa ja on täällä käynyt useampikin aasi ja myös villisika ja pupuja. Tykkään valokuvata omalla puhelimella ja minulla on paljon kuvia näistä meidän eläinkavereista ja minusta. 

– Nyt olen muuten kirjoittanut ylös myös joululahjatoiveeni: älykello!  

 

Kuvassa Jouni ja kiinteistönhoitaja Teuvo haravoivat lehtiä Valkon Hoitokodin pihalla.  

 

 

– Muistan kyllä, kun tänne tullessani olin kokonaan pyörätuolissa. Minulle oli sanottu, että en pysty enää kävelemään.

– Täällä minua kuitenkin tsempattiin, oli hyvä lääkäri ja fyssari, jotka auttoivat. Puolitoista vuotta kävin fysioterapiassa. Nyt en enää oikein edes muista, että en silloin pystynyt kävelemään. 

– Omahoitajani Sinikka on mukava. Hänen kanssaan voi jutella kaikesta. Hän kyllä auttaa, jos pitää jotain järjestellä tai joku asia painaa mieltä.

– Olen usein auttamassa Teuvoa ulkohommissa ja haen päivän postin. Auttelen myös sisällä mielelläni kaikenlaisissa töissä. Se on mukavaa ja päivät menevät tosinopeasti.

Jounin oma levy- ja leffakokoelma on vaikuttava. Suosikkeja ovat toimintaelokuvat ja kunnon hevimusiikki.  

 

Jouni levykokoelma

– Meidän emännät laittavat kyllä maukasta ruokaa. Parasta on pyttipannu ja vähän ketsuppia. Jos olen ollut ulkohommissa, ruoka maistuu tosihyvin ja sitähän on riittävästi. Tykkään myös lihakeitosta mutta kasvissosekeitto ei uppoa, nauraa Jouni.

– Minulla on omassa huoneessani mikro ja jääkaappi. Silloin tällöin iltaisin lämmittelen vaikka lihapiirakkaa, hörppään cokista, katson toimintaleffoja ja Salkkareitakin tulee katsottua. 

– Tykkään myös hevimusasta, suosikkini on  Deep Purple ja kyllä Lordikin on kova!

 

Viisikymppinen Jouni on asunut Valkon Hoitokodissa yli yksitoista vuotta.  Hän on tyytyväinen kotiinsa ja haluaa jatkossakin asua juuri täällä.

– Nuorempana tuli vietettyä vähän railakkaampaa elämää ja aika paljon pulloakin kallisteltua. Nyt mulla on jääkaapissa cokista ja vähän välipalaa, myhäilee Jouni. Niillä pärjää hyvin. En halua lähteä täältä minnekään, täällä on mun koti ja kaverit. 

– Jounin tarina täällä Valkossa ilahduttaa meitä kovasti, kertoo hoitokodin johtaja Susanne Vauhkonen. 

– Hän on tsempannut hienosti ylös pyörätuolista ja päihdenuoruudesta. Jounista on kuoriutunut pikkuhiljaa reipas ja omatoiminen kaveri, joka mielellään auttaa muita ja on aktiivisesti mukana meidän päivän toiminnoissa. 

– Jounin kasvutarina kuvastaa hyvin sitä, kuinka annamme asukkaillemme täällä tilaa kasvaa omaksi itsekseen, oman elämän ehdoilla. Kannustamme ja tuemme. 

– Nyt Jounin elämä on tasapainoista ja turvallista. Ja tärkeintä on, että Jouni itse viihtyy täällä Valkossa, Susanne toteaa. 

Jounin omassa huoneessa on kaikki tärkeät omat tavarat sekä paljon kuvamuistoja eri tapahtumista ja erityisesti lemmikeistä ja kaverikoirista, joita hoitokodilla käy usein. Jounin kanssa juttelee Susanne Vauhkonen.

 

Jouni ja Susanne juttelemassa.